Oulun Radisson Sas

Piipahdin taannoin Oulun Radisson Sas hotellissa ja sielläpä oli miellyttävä yllätys aamiaisella. Pöydissä oli kahvikupit valmiina kermakon ja sokerikon kera. Eli kun oli kerännyt leivät ja leikkeleet ynnä muut tykötarpeet lautaselle ja vei lautasen pöytään, niin ei muuta kuin kuppi käteen ja hakemaan kahvia. Ja miten kiva oli, kun ei tarvinnut käydä sokerien ja maitojen kanssa vekslaamaan toisten jonottaessa selän takana kahvipannulle.

Toisenkin iloisen yllätyksen koin samaisessa aamiaissalissa. Hetken aikaa aamiaista nautittuani, tuli tarjoilija pienen kahvikannun kanssa kysymään saako olla lisää kahvia. Tokihan kahvi maistui! Tarjoilija kaatoi kupin täyteen kahvia ja jätti kahvikannun pöytääni. Mitä palvelua! Tästä voisivat muutkin hotellit ottaa mallia! Ainoa mistä jäi huono maku suuhun, oli mehuautomaatin appelsiinimehu, joka oli liian laimeaa. Mutta mehun laimeus unohtui hyvin pian muuten niin miellyttävän aamiaiskokemuksen jälkeen.

ps. Kun nykyisin on terveysintoilu vallalla, niin harva varmaan laittaa kahvinsa sekaan kermaa. Niin voisiko siinä tapauksessa kermakon nimen muuttaa? Olkoon se vastedes maidokki!

Välipalaa junassa

Mikähän siinä on, että lentokoneessa saa lyhyilläkin matkoilla vähintään sämpylän ja kahvin, mutta junamatkoilla ei saa yhtään mitään. Kävin jopa miettimään, että onko lentokoneiden tarjoilut aikanaan keksitty vain siksi, että lentoemännillä olisi muutakin hommaa kuin hymyillä ovella tervetulotoivotusta toistaen ja näyttää käsimerkein missä koneen hätäpoistumistiet sijaitsevat. Olisihan se mainiota, jos esimerkiksi yli sadan kilometrin junamatkoilla junalipun hintaan kuuluisi pieni välipala junan ravintolavaunussa. Edun voisi käyttää junalippua näyttämällä ja sitten laitettaisi leima lippuun, että välipala syöty. Näin ei samalla lipulla voisi hakea useampaa välipalaa.

Joku tietenkin sanoo, että jos junalipun hintaan kuuluisi välipala, ei kukaan siinä tapauksessa ostaisi ravintolavaunusta mitään. Eihän se näin lentokoneessakaan ole. Vaikka kahvia ja sämpylää saa ilmaiseksi, niin kyllä moni niiden lisäksi kaivaa seteleitä taskusta ja ostaa viiniä tai olutta. Eli tuskin VR:n ravintolavaununkaan myynti kovasti kärsisi, kyllä olut edelleen kauppansa tekisi. Toivottavasti VR ottaa vinkistä vaarin ja pian saamme lukea uutisista miten välipalat jatkossa kuuluvat junalipun hintaan!

Levikeskuksen portaat

Vielä sieltä Leviltä jäi kaivelemaan ne portaat:
Siis ihan siinä Levin keskustassa, eli siis siinä missä ne perisuomaiset alppitalot törröttää luontevasti lappilaisessa maisemassa, on niiden alppilatojen alakerran putiikkeihin menevät portaat ihan liian korkeat ja kapeat ja vielä kaiken päälle betonista.

Eihän siinä meinannut osata kulkea kompastumatta tavallinen suomalainen nainen iltapäivän ruuhkassa selvinpäin. Mieti nyt sitten sitä, kun vetää laskettelumonot jalkaansa ja käypi ostoksille parin minttukaakaon jälkeen. Kompuroihan siinä perusjamppa, eli polvet uusista toppahousuista rikki, leuka auki ja valkoinen kuoritakki sotkussa.

Selitä siinä sitten kotona vaimolle, että portaat ne oli epästandardin mukaiset. Ei taida mennä selvitys läpi vaikka totta onkin ja seuraavan vuoden sponsorireissun lupa-anomus pitää laittaa jo juhannuksena menemään, jotta mitään toivoa olisi.

Ratkaisuehdotus:
Jotta hiihtoturismi ei kokonaan Levillä lakkaisi tämän takia, niin vaihtakaa betoniportaiden tilalle mukavat puurallit tavallisten portaiden mitoilla. Tai jos oikein meinaatte paikat kuntoon laittaa, niin sitten oikein luiskat kumimatoilla, niin pysyy riskimpikin reiska pystyssä ja monelta polven paikkaukselta säästytään.

Levin Mustan Pörssin naisten vessa

Kun kävelet sisään alakerraan naisten vessaan jää oikealle puolellesi taso, jossa on kulma. Ja siihen kulmaan tällainen hieman leveämpi lanteinen naisimmeinen lyö helposti lonkkansa, johon tulee sitten mustelma ja ole siinä sitten viehkeimmilläsi illan afterskiissa.

Korjausehdotus kauppiaalle:
Ota hyvä mies pistosaha käteen ja katkaise kulma pois. Helpottuu kulkeminen kun ei tarvitse koko ajan takaraivossa varoa lonkkiaan.

ps. Myyjät olivat erittäin mukavia ja asiantuntevia.

Herkkää havainnointia

Tervetuloa havainnoinnin herkkään maailmaamme!

Elämää eläessä törmää usein ilmiöihin, tilaisuuksiin, paikkoihin, joita haluaisi kommentoida. Silloin tällöin se olisi kaunista kehua ja väliin sitten rakentavaa repostelua.


Aina ei kuitenkaan ole mahdollista antaa palautetta vaan pitää itsekseen miettiä näitä syntyjä syviä. Joten päätimme helpottaa omaa oloamme ja pistää pystyyn plogin, johon voimme kirjata ylös havainnointimme. Eipähän sitten tarvitse ulkomuistista repiä, kun joku kysyy mielipidettä esim. jonkun huoltoaseman vessasta.