Kun liki kaikilla kulutustavaroilla on vähintään 7 päivän vaihto- ja palautusoikeus, niin mitä sanoisitte, jos samanlainen takuu tulisi elokuvateattereihinkin? Eli jos elokuva ei ensimmäisten 10-15 minuutin jälkeen sykähdytä ja kiinnosta riittävästi, niin voisi lähteä salista pois ja saisi rahat takaisin tai voisi vaihtaa lipun toiseen näytökseen. Minusta tämä olisi loistava juttu! Elokuvan näyttäminen keskeytettäisi vaikka minuutin ajaksi 10 minuutin jälkeen ja tässä kohdin halukkaat voisivat poistua salista. Toki voihan elokuvista tälläkin hetkellä lähteä kesken kaiken pois, mutta ihan turha lähteä tiskiltä pyytämään rahoja takaisin, jos filmi ei miellyttänyt.
Elokuvatakuu tuli mieleeni eilen, kun olin elokuvissa. Kävin katsomassa Rouva Presidenttiä, joka oli sangen viihdyttävä ja hauska. Ei siis olisi tullut mieleenkään lähteä kesken kaiken pois. Sunnuntaina sen sijaan olin katsomassa Humisevaa harjua, josta tiesin jo 5 minuutin jälkeen, että tämä ei todellakaan ole minun juttuni. Sitkeästi silti istuin pari tuntia penkissä ja katsoin koko elokuvan, kun siitä kuitenkin oli maksettu. Mutta jos elokuvatakuu olisi jo totta, olisin välittömästi poistunut ja pyytänyt kassalta rahat takaisin.
perjantai 20. huhtikuuta 2012
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Kahvila + karppileivonnaiset = Karppila
Minä olen ajan hermolla ja karppaan. Olen siis välttänyt syömästä hiilareita jo jonkin aikaa. Ihan turhamaisista syistä tätä teen, kiloja halusin pois ja siinä olen kyllä onnistunut. Ihan vielä ei kroppa ole kuin pajunvitsa, mutta sitä kohti mennään hitaasti, mutta varmasti. Hitaasti... no kun en aina pysty ihan orjallisesti kieltäytymään kaikesta ihanasta hiilaripitoisesta, vaan saatan sortua kokonaiseksi päiväksi ja silloin menee kaikki mitä vähänkään tekee mieli.
Etukäteen luulin, että minun kompastuskiveni tulee olemaan leipä, tuoretta ruispalaa ja oltermannia. Tai irtsarit, Prisman karkkihyllyn perjantaikierros, jonka osasin ulkoa vaikka silmät kiinni. Ja sitten siitä pussista aina viinikumi ja noitapilli yhtäaikaa suuhun.... ahhh.
Mutta ei!! Pahin kompastukseni on ollut leivonnaiset, niin suolaiset piirakat kuin makeat. Kinkkuparsapiiras muropohjalla, omenapiirakka, PULLA! Kuinka ihanaa on vatkata täytekakkupohjaa, tai painella murotaikinaa piirakkavuokaan. Tai ihan masokismin huippuna käydä kahvilassa, jossa ei ole ainuttakaan leivonnaista karppaajalle :(.
Karppila
Olen siitä innostuneena kehitellyt omassa pienessä päässäni ajatusta Karppilasta. Kahvila, jonka listalla on karppajalle sopivaa leivonnaista, niin suolaista kuin makeaa. Eikä tarvitsisi joka kerta miettiä mitä siinä on.
Siis leivonnaisiahan on ihan mahdollista tehdä yhtä hyviä ilman vehnäjauhoja, sokeria, perunajauhoja. Toki vaatii vähän enemmän panostusta aluksi, että etsii reseptit, mutta sen jälkeen se käy kuin tanssi.
Minä ainakin alkaisin vakiasiakkaaksi, koska nykyisen vakkarikahvilan valikoimasta otan aina sen marinoidun vuohenjuusto-kana salaatin ja jätän sämpylän syömättä. Muuta en sieltä sitten oikein löydä....
Niin, tässä joku tietysti miettii, että jos itselleen tekee elämän vaikeaksi, niin olkoon ilman. Ja jos olisi joku terveydellinen syy, niin ok haluta erikoisruokaa. Mutta tehdäänhän vegeillekin omaa ruokaa ja heilläkin se on henkilökohtainen päätös olla syömättä mitään eläinkunnan tuotteita. Miksen siis minä?
ps. Netistä löytyy pilvin pimein reseptejä..... http://karppaus.info/resepti/resepti_laji.php?id=9
Etukäteen luulin, että minun kompastuskiveni tulee olemaan leipä, tuoretta ruispalaa ja oltermannia. Tai irtsarit, Prisman karkkihyllyn perjantaikierros, jonka osasin ulkoa vaikka silmät kiinni. Ja sitten siitä pussista aina viinikumi ja noitapilli yhtäaikaa suuhun.... ahhh.
Mutta ei!! Pahin kompastukseni on ollut leivonnaiset, niin suolaiset piirakat kuin makeat. Kinkkuparsapiiras muropohjalla, omenapiirakka, PULLA! Kuinka ihanaa on vatkata täytekakkupohjaa, tai painella murotaikinaa piirakkavuokaan. Tai ihan masokismin huippuna käydä kahvilassa, jossa ei ole ainuttakaan leivonnaista karppaajalle :(.
Karppila
Olen siitä innostuneena kehitellyt omassa pienessä päässäni ajatusta Karppilasta. Kahvila, jonka listalla on karppajalle sopivaa leivonnaista, niin suolaista kuin makeaa. Eikä tarvitsisi joka kerta miettiä mitä siinä on.
Siis leivonnaisiahan on ihan mahdollista tehdä yhtä hyviä ilman vehnäjauhoja, sokeria, perunajauhoja. Toki vaatii vähän enemmän panostusta aluksi, että etsii reseptit, mutta sen jälkeen se käy kuin tanssi.
Minä ainakin alkaisin vakiasiakkaaksi, koska nykyisen vakkarikahvilan valikoimasta otan aina sen marinoidun vuohenjuusto-kana salaatin ja jätän sämpylän syömättä. Muuta en sieltä sitten oikein löydä....
Niin, tässä joku tietysti miettii, että jos itselleen tekee elämän vaikeaksi, niin olkoon ilman. Ja jos olisi joku terveydellinen syy, niin ok haluta erikoisruokaa. Mutta tehdäänhän vegeillekin omaa ruokaa ja heilläkin se on henkilökohtainen päätös olla syömättä mitään eläinkunnan tuotteita. Miksen siis minä?
ps. Netistä löytyy pilvin pimein reseptejä..... http://karppaus.info/resepti/resepti_laji.php?id=9
Joustavuutta lentolippuihin
Mikähän ihme järki siinä on, että lentolippuja ei voi ostaa vain yhteen suuntaan. Olin viikonloppulomalla Kuopiossa ja ensin suunnittelin junailevani sinne ja lentäväni takaisin. Mutta mutta, eihän niin voi tehdä. Lentolippuja kun ei voi ostaa yhtä joustavasti kuin juna- tai linja-autolippuja. Eli vain yhteen suuntaan.
Ja sitten toinen epähuomio lentolipuista. Kyllä minusta pitäisi voida tehdä niinkin, että lennän esim. Blue1:lla Kuopioon ja tulen Finnairilla takaisin. Mutta tämäkään ei onnistu, ei tietenkään. Tällainen kombinaatio olisi ollut minun Kuopion reissulle täydellinen. Menomatkalla olisi Blue1:n aikataulu ollut parempi, mutta kun Blue1 ei lennä sunnuntaisin Kuopiosta Helsinkiin ja Finnairin aikataulut eivät olleet yhteensopivia minun oman aikatauluni kanssa, niin ratkaisu oli jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi ja lentää takaisin Blue1:lla maanantaiaamuna.
Aavistuksen aiheutti harmia ja mielipahaa, kun matkoja varatessa konkretisoitui miten jäykkiä lentokäytännöt vielä tällä hetkellä ovat. Ainoa voittaja tässä tilanteessa oli Kuopio, kun tosiaan nukuin vielä yhden yön keskustan hotellissa ja tuhlasin lisää rahaa.
Kun Finnairkin nyt kuumeisesti miettii säästöjä, niin voisi samalla miettiä asiakkaitaan ja mitä he haluavat. Mallia voisi ottaa laiva- ja junamatkustamisesta, kun sinnekin on tehty paketteja tyyliin laivalla Pietariin ja junalla takaisin.
Ja sitten toinen epähuomio lentolipuista. Kyllä minusta pitäisi voida tehdä niinkin, että lennän esim. Blue1:lla Kuopioon ja tulen Finnairilla takaisin. Mutta tämäkään ei onnistu, ei tietenkään. Tällainen kombinaatio olisi ollut minun Kuopion reissulle täydellinen. Menomatkalla olisi Blue1:n aikataulu ollut parempi, mutta kun Blue1 ei lennä sunnuntaisin Kuopiosta Helsinkiin ja Finnairin aikataulut eivät olleet yhteensopivia minun oman aikatauluni kanssa, niin ratkaisu oli jäädä Kuopioon vielä yhdeksi yöksi ja lentää takaisin Blue1:lla maanantaiaamuna.
Aavistuksen aiheutti harmia ja mielipahaa, kun matkoja varatessa konkretisoitui miten jäykkiä lentokäytännöt vielä tällä hetkellä ovat. Ainoa voittaja tässä tilanteessa oli Kuopio, kun tosiaan nukuin vielä yhden yön keskustan hotellissa ja tuhlasin lisää rahaa.
Kun Finnairkin nyt kuumeisesti miettii säästöjä, niin voisi samalla miettiä asiakkaitaan ja mitä he haluavat. Mallia voisi ottaa laiva- ja junamatkustamisesta, kun sinnekin on tehty paketteja tyyliin laivalla Pietariin ja junalla takaisin.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Hyvä lounaspaikka
Olinpa tänään hinta-laatusuhteeltaan loistava lounaalla! Vai mitä sanotte siitä, että kolmen ruokalajin lounas maksoi vain 10,80 euroa. Ja oikeastaan voisi sanoa, että se oli neljän lajin lounas, sillä hintaan kuului myös kahvit ja pieni makea jälkiruoaksi.
Lounasseuranani oli ex-kollega ja päätimme heti, että tästä tulee meidän kantapaikka, sen verran tykästyneitä olimme ensi kertaamme kyseisessä paikassa.
Jo salaattipöytä oli niin runsas ja monipuolinen, että sekin olisi riittänyt lounaaksi. Sitten oli keittoa, joka tänään sattui olemaan kukkakaalikeitto. Keitto näytti kovin laihalta litkulta, mutta maku ei todellakaan ollut laiha, vaan erittäin täyteläinen ja maukas. Pääruoaksi puolestaan oli possuwokkia ja nuudelia. Herkullista sekin.
Puitteet olivat upeat, luulimme jopa ensin erehtyneemme, että onkohan tämä nyt oikea paikka. Ravintolasali oli arvokas, rauhallinen, valoisa ja siisti. Poissa oli fiilis tavanomaisesta työpaikkaruokalasta, joissa tuppaa olemaan sellaista liukuhihnameininkiä ja hälinää. Sijainti aivan erinomainen, ihan Helsingin keskustassa. Hyvien kulkuyhteyksien varrella, kuten asuntoilmoituksissa sanotaan.
Nytkö pitäisi siis paljastaa mikä tämä erinomainen paikka on? Melkein tekisi mieli olla kertomatta ja pitää tämä paikka omana tietonani. Mutta voin sen paljastaa, se on Pääkonttori Helsingissä. Käykää ihmeessä, jos liikutte niillä nurkilla!
Lounasseuranani oli ex-kollega ja päätimme heti, että tästä tulee meidän kantapaikka, sen verran tykästyneitä olimme ensi kertaamme kyseisessä paikassa.
Jo salaattipöytä oli niin runsas ja monipuolinen, että sekin olisi riittänyt lounaaksi. Sitten oli keittoa, joka tänään sattui olemaan kukkakaalikeitto. Keitto näytti kovin laihalta litkulta, mutta maku ei todellakaan ollut laiha, vaan erittäin täyteläinen ja maukas. Pääruoaksi puolestaan oli possuwokkia ja nuudelia. Herkullista sekin.
Puitteet olivat upeat, luulimme jopa ensin erehtyneemme, että onkohan tämä nyt oikea paikka. Ravintolasali oli arvokas, rauhallinen, valoisa ja siisti. Poissa oli fiilis tavanomaisesta työpaikkaruokalasta, joissa tuppaa olemaan sellaista liukuhihnameininkiä ja hälinää. Sijainti aivan erinomainen, ihan Helsingin keskustassa. Hyvien kulkuyhteyksien varrella, kuten asuntoilmoituksissa sanotaan.
Nytkö pitäisi siis paljastaa mikä tämä erinomainen paikka on? Melkein tekisi mieli olla kertomatta ja pitää tämä paikka omana tietonani. Mutta voin sen paljastaa, se on Pääkonttori Helsingissä. Käykää ihmeessä, jos liikutte niillä nurkilla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
