Kännykän näppäinäänet

Voidaanko sopia ilman erityistä EU-direktiiviä, että ne kännykän näppäinäänet laitetaan heti pois päältä, kun uusi puhelin otetaan käyttöön. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin työmatkajunassa, kun on hiiren hiljaista ihmisten yrittäessä nukkua, kun juuri silloin joku ristoannikki alkaa näppäillä viestiä, etsiä tuttavansa puhelinnumeroa tai tyhjentää viestimuistia vanhoista viesteistä. Piip piip piip piip. Ärsyttävä piippailu kuuluu muuten niin hiljaisessa junassa yllättävän kovaa. Eikä tämä ristoannikki ymmärrä häiritsevänsä muita matkustajia, koska on itse niin keskittynyt puhelimen räpläämiseen.

Kukahan ihmeen insinööri ne näppäinäänet ylipäänsä on keksinyt?? En ole keksinyt niille mitään käyttöä.

Kesäpäivän kunniaksi

Kyllä oli kaunis päivä tänään. Kesä kukkeimmillaan: pilvetön taivas, lämmintä, heleän vihreää, suloinen tuulenvire, järven vesi jo 22 astetta... Suomen suvi täydellisimmillään.

Siitä juontui mieleeni, että miksi ihmeessä suomalaiset matkustaa kesäkuukausina rantalomalle välimerelle? Turkin turistirannoille tai Kreikan löhölomille? Siinähän menee Suomen kesä hukkaan. Vaikka vettä saattaisikin ropsauttaa jokunen iltapäivä, niin harvoin se pakkasen puolelle menee.

Voisiko tehdä niin, että kesäkuukausina pysytään koto-Suomessa? Matkustetaan sitten sydäntalvella pimeimpään aikaan vaikka sinne Thaimaaseen tai Brasiliaan. Jookosta?

Liukuportaissa käyttäytyminen

Liukuportaat eivät ole vuosikymmeniin enää olleet Suomessa mikään uusi ja ihmeellinen asia. Silti tuntuu, ettei liukuportaissa osata käyttäytyä. Yleinen käytäntö eli 'vasen puoli liikkuu' näyttää unohtuneen kovin monelta. Ilmiö on nähtävissä hyvin esimerkiksi pääkaupunkiimme kuuluvalla Pasilan rautatieasemalla. Aamun työmatkajunat tuovat satoja ja taas satoja ihmisiä töihinsä ja asemalaiturilta pois päästäkseen on käytettävä liukuportaita. Liukuportaiden oikealla kaistalla seisovat ne, joilla ei ole niin kiire ja vasenta kaistaa käyttävät ne, jotka haluavat nopeuttaa kulkuaan kävelemällä liukuportaita ylöspäin. Sangen kätevää, kun voi oman kiireensä mukaan valita kumpaa kaistaa kulloinkin käyttää.

Mutta ei! Aina vasemmalle kaistalle eksyy joku, joka jää seistä töröttämään paikalleen. Siinä sitten takaa päin tulija törmää hänen selkään ja kaikki muutkin takana tulijat alkavat ihmetellä mikä kumma on, kun ei pääse eteenpäin. Ei mene montaa sekuntia, kun joku jo huutaa kovaäänisesti "vasen puoli liikkuu!". Huuto on niin kuuluva, että kaikki liukuportaissa olijat varmasti sen kuulevat, mutta tämä paikallaanseisoja ei ymmärrä, että se on vinkki hänelle, että joko liikut eteenpäin tai kiilaat itsellesi paikan oikealta kaistalta. Yleensä käy niin, että vasemmalle kaistalle eksynyt ihmettelee häneen luotuja pistäviä katseita ja vähitellen hämmästyneenä siirtyy oikealle kaistalle.

Ja jos vaikka jonain aamuna kaikki sujuu hyvin eikä kukaan seiso vasemmalla kaistalla tien tukkona, niin sitten vasen kaista alkaa hidastella liukuportaiden yläpäässä. Ihmiset hiljentävät vauhtiaan ja ikään kuin varmistavat, että pääsevät kunnialla liukuportaista pois. Lapsilla tämän vielä ymmärrän, mutta kun nyt on kyse aikuisista ihmisistä! Liukuportaiden vauhti ei todellakaan ole niin kova, etteikö portaiden päättyessä kävelyrytmin voisi säilyttää hidastamatta turhaan vauhtia. Kiireisinä aamuina mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että liukuportaiden vasen kaista rullaa hyvin eteenpäin kunnes muutama metri ennen liukuportaiden päättymistä matka tyssää siihen.

Olkoon tämä kirjoitus vinkkinä kaikille liukuportaita käyttäville, että jos et ole varma missä pitäisi seisoa, seiso liukuportaiden oikealla kaistalla. Ja jos epäröit pääsetkö liukuportaista pois vauhdissa, pysy silloinkin oikealla kaistalla. Mutta älkää hyvät kanssaihmiset tukkiko matkan tekoa niiltä, jotka haluavat joutuisasti kävellä liukuportaat ylös ja jatkaa matkaa yhtä ripeästi!

Matkaeväät - kääreessä vai ilman?

Kuvitelepas tilanne, että olet lähdössä vähän pidemmälle (kyllä kyhyempikin kelpaa) automatkalle. Pakkailet siinä tavaroita kasaa, vesipulloa ja niin edelleen. Tottakai tulee vastaan pohdinta mitä karkkeja otetaan matkaevääksi.

Meillä on tuon Sannin kanssa ihan perustavanlaatuinen dilemma, joka pitkän päälle saattaa vaikuttaa ystävyyssuhteeseemme. Sanni voi ottaa matkaevääksi kääreellisiä karamelleja! Eihän niin tehdä, sehän on aivan väärin.

Miettikää nyt: reissunpäällä tulee aina roskia ja niitä sitten pyörii jaloissa. Ja metsästät sitä Omarin huippukevyttä päällimäistä käärepaperia imurilla siitä keskikonsolin ja etupenkin välistä.

Minusta tästä voisi säätää ihan lain tai mennään suoraan koko Euroopan laajuisen direktiivin:
- Matkaeväskarkkien tulee olla selvästi erotettuina hyllyssä
- matkaeväskarkeissa ei saa olla päällyspussin lisäksi muuta käärettä
- jos kyytiläiset tuovat mukanansa muunlaisia, niin kaikki pitää avata kuskille valmiiksi.

Akkukoot vakioiksi

Viikonloppuna kohtasin suunnattoman ongelman.

Nurmikko mökillä oli melkein kuin viidakko. Voikukat suurina pensaina ja lähes huminan saatoin kuulla, kun ruohonkorret pienessä tuulenpuuskassa heiluivat.

Siis ei tuo se ongelma ollut vaan tämä: reippahasti kävivät askeleet vajalle suloista ruohonleikkuritraktoria tapaamaan ensi kertaa talven jäljiltä. Viime vuotiseen tapaan annettaisiin sille vähän virtaa akkulaturilla ja a vot pärähtäisi moottori käyntiin. Tämän verran olen jo puutarhan hoitoon perehtynyt tällä tilanomistaja aikakaudellani.

Mutta mutta, niin ei käynytkään. Tunti laturissa ja ei inahdustakaan. Toinen tunti eikä vieläkään, eikä laturin mittarikaan edes värähdä. Oli raskain sydämin todettava, että kahden talven paukkuva pakkanen on syönyt akun. Ei muuta kuin uutta akkua hommamaan!

Helpommin sanottu kuin tehty, niitähän oli pilvin pimein erilaisia siellä kaupan hyllyllä! Eikä auttanut kun sanoin, että ruohonleikkuriin, sellaiseen pikkuiseen oranssinväriseen traktorimalliin. Pitää kuulema olla koko ja virta ja .... Eli seuraavalla mökkireissulla mittanauhan kanssa tutkailemaan sitä akkua uudelle.

Vakiokoot akuille
Kyllä minä sen tajuan, ettei akkuja voi olla vain yhtä kokoa. Miltä se näyttäisi kun rannekelloonkin ripustettaisiin kilon painoinen mötikkä vain sen takia, ettei pienempiä saa tehdä.

Mutta voisiko niitä olla vain kolmea kokoa? Pieni, keskikoko ja iso.

Pieniä käytettäisiin kelloihin, kaukosäätimiin ja palovaroittimiin. Keskikokoisia sitten ruohonleikkureihin ja isoa vaikka autoihin.

Ajetelkaa kuinka helppoa olisi mennä kauppaa ja sanoa, että "keskikokoinen akku kiitos"!

On-line veroilmoitus

Taas on se aika vuodesta kun valtaosassa suomalaisista kodeista etsitään kissojen ja koirien kanssa kuitteja viime vuodelta. "Kuka on hukannut sen nokikolarin laskun? Enkö minä sanonut, että kaikki kuitit kerätään siihen eteisen hyllylle?"

Nyt kun verottajalla on tämä erinomainen nettipalvelu, johon voi naputtaa tulot ja menot sujuvasti, niin minusta sitä pitäisi kehittää vielä edelleen. Tehdään siitä online!

Kaikki vähennykset saa laittaa nettiin vuoden aikana sitä mukaan kun niitä tulee. Eli samantein. Ei tarvitse epätoivoissaan keräillä niitä talteen ja kärsiä sitä iänikuista tappelua viimeisenä iltana. Niin siksihän minäkin tätä näin veroilmoituksen viimeisenä päivänä naputan...

Kosmetiikan valmistustakuu

Nyt kun Pirkko otti puheeksi hajuvedet, voin minä avautua mieltäni jo pitkään painaneesta seikasta liittyen kosmetiikan valmistukseen. Mikä ihme siinä on, että kun olet valtavista valikoimista lukuisten kokeilujen ja virheostosten kautta viimeinkin löytänyt oman suosikkihuulipunasi, niin hetken kuluttua sen valmistus lopetetaan. Tämä sama pätee myös deodorantteihin ja miksei myös suihkusaippuoihin. Minulle ainakin on kaikkien näiden tuotteiden kohdalla käynyt näin! Onko se siis ihan pakko siellä huulipunatehtaassa jatkuvalla syötöllä kehitellä uusia värivaihtoehtoja, kun nykyisilläkin pärjättäisi. Tai sitten väri säilyy samana, mutta nimi vaihtuu. Eihän siinä kukaan nainen pysy perässä. Etenkään kun huulipunahyllyjen vieressä ei ole vastaavuustaulukoita, joissa olisi kerrottu, että huulipunan entinen nimi "Taivasalla" onkin nykyisin "Taivaan sini".

Ehdotankin, että vastedes Herbinalla, Lumenella yms. kosmetiikan valmistajilla pitäisi olla valmistustakuu kuten vaikka Pentikillä ja Arabialla on astioilleen. Ja hyvissä ajoin tulisi sitten kuluttajille kertoa, milloin minkäkin huulipunan tai dödön valmistus lopetetaan. Näin ehtisi halutessaan hamstrata kylpyhuoneen kaapit täyteen suosikkituotteitaan, ennen kuin ne tyystin loppuu kaupoista. Samalla välttyisin itsekin siltä epämiellyttävältä tunteelta, mikä nyt tulee, kun hamstraan suosikkidödöäni. Koska suosikkidödöäni myydään harvoissa paikoissa, saatan joskus ostaa sitä viisikin putelia kerralla. Kassalla tulee sitten todella epämiellyttävä olo, kun kassaneidit katsovat silmät pyöreinä ostoksiani ja varmasti miettivät, että onpas kova hikoilija, kun näin paljon ostaa dödöä. Joka kerta tekisi mieli selittää, että hamstraan vain suosikkituotettani, eikä suinkaan ole liikahikoilusta tietoakaan. Sillä minähän olen ihan oikeasti epänormaali hikoilija. Ja siitäkin on tullut sanomista kavereilta, mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Jonosyöttö takaa tasapuolisuuden

Siis minähän olen tanssinut koko ikäni, milloin mitäkin humppaa, mutta tanssiksi niitä kaikkia on periaatteessa voinut kutsua.

Lavatansseissa tuli vuosi muutama sitten käytyä enemmänkin. Kesäilta, saunan jälkeen hame päälle, mummot jalkaan ja menoksi. Ja kun lavalla käy säännöllisesti, niin miehet hakevat ja saa tanssia jalat rakoille. Mutta mutta... jos et käykään itseäsi hakurivissä näyttämässä säännöllisesti, niin eipähän haetakaan. Ei kukaan ota sikaa säkissä!

Nyt taas olisi kesä tulossa ja ihan kuntoilun vuoksi voisin suunnata lavalle tansseihin. Mutta kun tuosta aktiiviajasta on tovi vierähtänyt, niin eipähän siellä kukaan hae.

Voisiko tätä ongelmaa helpottaa jonosyöttöhaku?
Siihen vaan molemmat omaan jonoon, naiset omaansa ja miehet omaansa. Tanssin alussa miehet sitten järjestyksessä siitä naistenrivistä ensimmäisen ottavat matkaansa ja tanssivat kohdalle osuneen kanssa. Ja kun kaksi tanssia on loppu, niin palautetaan nainen naistenrivin perälle ja itse sitten asettuu miesten rivin loppuun. Ei haittaa vaikka ei ole tasamäärää, kaikki naiset saavat tanssia saman verran.

Jos ei halua tanssia vaikka masurkkaa, niin saa mennä rivin loppuun, ja niin kärjessä on aina tanssihaluiset molemmissa riveissä.

Ei tällä systeemillä tietenkään aina saa täyspottia, joskus saattaa kohdalle osua hiihtäjä tai kolmen vasemman haltija. Mutta ei siinä bingossakaan aina voita, ja silti siellä on aina pelaajia. Ja silloin alkaa arvostaa sivuosumiakin enemmän, jos ei aina saa pääpalkintoa.

Ja ihan tanssinopettajan näkökulma:
Vanha viisaus on, että parhaiten oppii seuraamalla itseänsä parempia. Tällä jonosyötöllä sekoittuu ne hyvät ja huonot luonnollisesti ja keskimääräinen tanssitaito kohentuu ihan silmissä, koska ne heikommat pääsevät useammin tanssimaan niiden huippujen kanssa.

Jos joku fiksu lava olisi valmis pilotoimaan tämän, niin olen vapaa konsultin hommiin.

Voiko hajuvesiä olla liikaa?

Pääsiäisen aikoihin ystäväni kanssa seilasimme Tallinnaan. Ihan perussetti: ruokaa, pari drinksua baarissa ja taxfreetä. Ei mitään ihmeellistä.

Mutta pohdin iltana muutamana käymäämme keskustelua menomatkalla. Se meni osapuilleen näin:
"Mä en sitten tarvitse hajuvettä. Mulla on niin monta kaapissa."
"Joo en mäkään. Se Meksikon tuliainen oli muuten tosi hyvä."
"Mutta siis yhtään en tarvitse uutta, vanhoissa on puolet jäljellä."

Sitten siinä taxfreessä molemmat tuoksutellaan uutuuksia ja harmitellaan, ettei voi ostaa.

Miksi naisihminen kieltää itseltään tuon pienen hemmottelun. Uusi hajuvesi on kaunis, saa hyvälle mielelle, piristää päivää. Ja sitten sitä ei saa hommata, koska kaapissa on vanhakin. Onko tämä joku luterilaisen perinteen jatkumo, että vanha on ensin käytettävä loppuun.

Hajuja ei voi käyttää kokoaikaa samaa. Päivän tuoksuhan riippuu kelistä, mielentilasta, vaatteista (tai niiden puutteesta :), vuodenajasta. Ei yhdellä samalla pärjää. Joku sanoo kuitenkin, että se ei näy mihinkään ja on siis turha. Eihän kukaan samoilla alusvaatteillä kesät talvet kulje. Vai?

Siis olen päättänyt, että tästä lähtien en kiellä itseltäni uutta hajuvettä koskaan. Se on rahaa pankkiin, koska tykkään niistä niin kovin. Se siis sinullekin Sanni tiedoksi.

Ps. Viimeisin ostos meni äidille äitienpäivänä. Sopii täydellisesti hänen uuteen mekkoonsa ja taidan hommata seuraavalta reissulta itsellenikin (sopiva mekko on jo). http://www.daisymarcjacobs.com/eausofresh.php#/home

Asiakaspalvelua ja asiakaspalvelua

Lähipiirissäni on talo Lapissa ja sinne piti uutta ruokailuryhmää hommata. Pari viikkoa sitten kävin moottoritien varressa olevissa huonekaluliikkeissä äitini kanssa etsimässä.

ASKO
Erinomainen palvelu! Nuori (tässä tarvitsee myös mainita, että siististi pukeutunut, tukka kauniisti, hillityn nätti) myyjätär hienovaraisesti lähestyi ja kysyi tarvitsemme apua vai olemme vain katselukierroksella. No apuja tarvitaan! Ystävällisen täsmällisesti tuli vaihtoehdot, hinnat, uusia erinomaisia ehdotuksiakin, joita itse emme olleet edes miettineet.
Hän ehdotti myös toimitusta suoraan Rovaniemelle, jotta ei tarvitsisi meidän hommata kuljetuksia täältä etelästä. Eipä ollut tullut mieleen itsellemme. Erinomaista!

Tyytyväisinä seuraavaan liikkeeseen jatkui matka, tokihan vertailua tarvitaan.

STEMMA
Ei niin erinomainen palvelu. Saimme tutkailla kahdestaan äitini kanssa tarjontaa ennen kuin siihen paikalle osoitettiin myyjä. Nuori mies, noin 25v, sellainen isäntämies-tyyppinen, pikkuisen pinkeä pikeepaita alkavan vatsakummun päällä, kaulus reteästi auki SuomiLeijona-riipusta olemattomien rintakarvojen esittelemään, tukka suittu geelillä taakse ja pikkuisen sellainen punakan helakka kasvojen väri. Liekö edellisenä iltana ollut hieman kosteampi tarjoilu. Ainoa piste tuli eau de colognen valinnasta: Armanin Aqua di Gio on aina hyvä. Mutta se piste meni siihen, että sitä oli puoli pulloa valeltu päälle.
Isoon rehvakkaan tyyliin pistettiin kuule halvalla menemään pöytää ja tuolia. Mutta mitään hän ei tiennyt: jatkuuko tarjous maanantaina? Jos tilaa kaksi tuolia enemmän, niin onnistuuko? Saako kuljetukset suoraan Rovaniemelle? Ei ollut myymäläpäällikkö paikalla, eikä voinut kysyä keneltäkään ....
Vierailu tässä liikkeessä loppui seuraavan dialogin jälkeen:
"miksi helekutissa te niitä Lappiin viette?"
"meillä on siellä talo"
"Lapissa, jaa miks ihmeessä teillä siellä talo on?"

Ei sitten hommattu niitä Stemmasta.

Minä olin kuvitellut, että tämän tyypin huonekalumyyjät ovat jo kuolleet sukupuuttoon muualta kuin pohjanmaan rekkoilla liikkuvista myymälöistä. Mutta ei!! Tai oli tässä se ero, että se Jurvan lahja olisi todennäköisesti tiennyt vastaukset ja jos ei olisi tiennyt, niin keksinyt ne siinä sekunnissa....