Voidaanko sopia ilman erityistä EU-direktiiviä, että ne kännykän näppäinäänet laitetaan heti pois päältä, kun uusi puhelin otetaan käyttöön. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin työmatkajunassa, kun on hiiren hiljaista ihmisten yrittäessä nukkua, kun juuri silloin joku ristoannikki alkaa näppäillä viestiä, etsiä tuttavansa puhelinnumeroa tai tyhjentää viestimuistia vanhoista viesteistä. Piip piip piip piip. Ärsyttävä piippailu kuuluu muuten niin hiljaisessa junassa yllättävän kovaa. Eikä tämä ristoannikki ymmärrä häiritsevänsä muita matkustajia, koska on itse niin keskittynyt puhelimen räpläämiseen.
Kukahan ihmeen insinööri ne näppäinäänet ylipäänsä on keksinyt?? En ole keksinyt niille mitään käyttöä.
torstai 16. kesäkuuta 2011
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Kesäpäivän kunniaksi
Kyllä oli kaunis päivä tänään. Kesä kukkeimmillaan: pilvetön taivas, lämmintä, heleän vihreää, suloinen tuulenvire, järven vesi jo 22 astetta... Suomen suvi täydellisimmillään.
Siitä juontui mieleeni, että miksi ihmeessä suomalaiset matkustaa kesäkuukausina rantalomalle välimerelle? Turkin turistirannoille tai Kreikan löhölomille? Siinähän menee Suomen kesä hukkaan. Vaikka vettä saattaisikin ropsauttaa jokunen iltapäivä, niin harvoin se pakkasen puolelle menee.
Voisiko tehdä niin, että kesäkuukausina pysytään koto-Suomessa? Matkustetaan sitten sydäntalvella pimeimpään aikaan vaikka sinne Thaimaaseen tai Brasiliaan. Jookosta?
Siitä juontui mieleeni, että miksi ihmeessä suomalaiset matkustaa kesäkuukausina rantalomalle välimerelle? Turkin turistirannoille tai Kreikan löhölomille? Siinähän menee Suomen kesä hukkaan. Vaikka vettä saattaisikin ropsauttaa jokunen iltapäivä, niin harvoin se pakkasen puolelle menee.
Voisiko tehdä niin, että kesäkuukausina pysytään koto-Suomessa? Matkustetaan sitten sydäntalvella pimeimpään aikaan vaikka sinne Thaimaaseen tai Brasiliaan. Jookosta?
perjantai 3. kesäkuuta 2011
Liukuportaissa käyttäytyminen
Liukuportaat eivät ole vuosikymmeniin enää olleet Suomessa mikään uusi ja ihmeellinen asia. Silti tuntuu, ettei liukuportaissa osata käyttäytyä. Yleinen käytäntö eli 'vasen puoli liikkuu' näyttää unohtuneen kovin monelta. Ilmiö on nähtävissä hyvin esimerkiksi pääkaupunkiimme kuuluvalla Pasilan rautatieasemalla. Aamun työmatkajunat tuovat satoja ja taas satoja ihmisiä töihinsä ja asemalaiturilta pois päästäkseen on käytettävä liukuportaita. Liukuportaiden oikealla kaistalla seisovat ne, joilla ei ole niin kiire ja vasenta kaistaa käyttävät ne, jotka haluavat nopeuttaa kulkuaan kävelemällä liukuportaita ylöspäin. Sangen kätevää, kun voi oman kiireensä mukaan valita kumpaa kaistaa kulloinkin käyttää.
Mutta ei! Aina vasemmalle kaistalle eksyy joku, joka jää seistä töröttämään paikalleen. Siinä sitten takaa päin tulija törmää hänen selkään ja kaikki muutkin takana tulijat alkavat ihmetellä mikä kumma on, kun ei pääse eteenpäin. Ei mene montaa sekuntia, kun joku jo huutaa kovaäänisesti "vasen puoli liikkuu!". Huuto on niin kuuluva, että kaikki liukuportaissa olijat varmasti sen kuulevat, mutta tämä paikallaanseisoja ei ymmärrä, että se on vinkki hänelle, että joko liikut eteenpäin tai kiilaat itsellesi paikan oikealta kaistalta. Yleensä käy niin, että vasemmalle kaistalle eksynyt ihmettelee häneen luotuja pistäviä katseita ja vähitellen hämmästyneenä siirtyy oikealle kaistalle.
Ja jos vaikka jonain aamuna kaikki sujuu hyvin eikä kukaan seiso vasemmalla kaistalla tien tukkona, niin sitten vasen kaista alkaa hidastella liukuportaiden yläpäässä. Ihmiset hiljentävät vauhtiaan ja ikään kuin varmistavat, että pääsevät kunnialla liukuportaista pois. Lapsilla tämän vielä ymmärrän, mutta kun nyt on kyse aikuisista ihmisistä! Liukuportaiden vauhti ei todellakaan ole niin kova, etteikö portaiden päättyessä kävelyrytmin voisi säilyttää hidastamatta turhaan vauhtia. Kiireisinä aamuina mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että liukuportaiden vasen kaista rullaa hyvin eteenpäin kunnes muutama metri ennen liukuportaiden päättymistä matka tyssää siihen.
Olkoon tämä kirjoitus vinkkinä kaikille liukuportaita käyttäville, että jos et ole varma missä pitäisi seisoa, seiso liukuportaiden oikealla kaistalla. Ja jos epäröit pääsetkö liukuportaista pois vauhdissa, pysy silloinkin oikealla kaistalla. Mutta älkää hyvät kanssaihmiset tukkiko matkan tekoa niiltä, jotka haluavat joutuisasti kävellä liukuportaat ylös ja jatkaa matkaa yhtä ripeästi!
Mutta ei! Aina vasemmalle kaistalle eksyy joku, joka jää seistä töröttämään paikalleen. Siinä sitten takaa päin tulija törmää hänen selkään ja kaikki muutkin takana tulijat alkavat ihmetellä mikä kumma on, kun ei pääse eteenpäin. Ei mene montaa sekuntia, kun joku jo huutaa kovaäänisesti "vasen puoli liikkuu!". Huuto on niin kuuluva, että kaikki liukuportaissa olijat varmasti sen kuulevat, mutta tämä paikallaanseisoja ei ymmärrä, että se on vinkki hänelle, että joko liikut eteenpäin tai kiilaat itsellesi paikan oikealta kaistalta. Yleensä käy niin, että vasemmalle kaistalle eksynyt ihmettelee häneen luotuja pistäviä katseita ja vähitellen hämmästyneenä siirtyy oikealle kaistalle.
Ja jos vaikka jonain aamuna kaikki sujuu hyvin eikä kukaan seiso vasemmalla kaistalla tien tukkona, niin sitten vasen kaista alkaa hidastella liukuportaiden yläpäässä. Ihmiset hiljentävät vauhtiaan ja ikään kuin varmistavat, että pääsevät kunnialla liukuportaista pois. Lapsilla tämän vielä ymmärrän, mutta kun nyt on kyse aikuisista ihmisistä! Liukuportaiden vauhti ei todellakaan ole niin kova, etteikö portaiden päättyessä kävelyrytmin voisi säilyttää hidastamatta turhaan vauhtia. Kiireisinä aamuina mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että liukuportaiden vasen kaista rullaa hyvin eteenpäin kunnes muutama metri ennen liukuportaiden päättymistä matka tyssää siihen.
Olkoon tämä kirjoitus vinkkinä kaikille liukuportaita käyttäville, että jos et ole varma missä pitäisi seisoa, seiso liukuportaiden oikealla kaistalla. Ja jos epäröit pääsetkö liukuportaista pois vauhdissa, pysy silloinkin oikealla kaistalla. Mutta älkää hyvät kanssaihmiset tukkiko matkan tekoa niiltä, jotka haluavat joutuisasti kävellä liukuportaat ylös ja jatkaa matkaa yhtä ripeästi!
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Matkaeväät - kääreessä vai ilman?
Kuvitelepas tilanne, että olet lähdössä vähän pidemmälle (kyllä kyhyempikin kelpaa) automatkalle. Pakkailet siinä tavaroita kasaa, vesipulloa ja niin edelleen. Tottakai tulee vastaan pohdinta mitä karkkeja otetaan matkaevääksi.
Meillä on tuon Sannin kanssa ihan perustavanlaatuinen dilemma, joka pitkän päälle saattaa vaikuttaa ystävyyssuhteeseemme. Sanni voi ottaa matkaevääksi kääreellisiä karamelleja! Eihän niin tehdä, sehän on aivan väärin.
Miettikää nyt: reissunpäällä tulee aina roskia ja niitä sitten pyörii jaloissa. Ja metsästät sitä Omarin huippukevyttä päällimäistä käärepaperia imurilla siitä keskikonsolin ja etupenkin välistä.
Minusta tästä voisi säätää ihan lain tai mennään suoraan koko Euroopan laajuisen direktiivin:
- Matkaeväskarkkien tulee olla selvästi erotettuina hyllyssä
- matkaeväskarkeissa ei saa olla päällyspussin lisäksi muuta käärettä
- jos kyytiläiset tuovat mukanansa muunlaisia, niin kaikki pitää avata kuskille valmiiksi.
Meillä on tuon Sannin kanssa ihan perustavanlaatuinen dilemma, joka pitkän päälle saattaa vaikuttaa ystävyyssuhteeseemme. Sanni voi ottaa matkaevääksi kääreellisiä karamelleja! Eihän niin tehdä, sehän on aivan väärin.
Miettikää nyt: reissunpäällä tulee aina roskia ja niitä sitten pyörii jaloissa. Ja metsästät sitä Omarin huippukevyttä päällimäistä käärepaperia imurilla siitä keskikonsolin ja etupenkin välistä.
Minusta tästä voisi säätää ihan lain tai mennään suoraan koko Euroopan laajuisen direktiivin:
- Matkaeväskarkkien tulee olla selvästi erotettuina hyllyssä
- matkaeväskarkeissa ei saa olla päällyspussin lisäksi muuta käärettä
- jos kyytiläiset tuovat mukanansa muunlaisia, niin kaikki pitää avata kuskille valmiiksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
