perjantai 30. maaliskuuta 2012

Loistavaa ja ei-niin-loistavaa stand uppia

Monta vuotta jatkunut stand up –buumi saavutti viimein minutkin. Kävin nimittäin kolmen päivän sisällä kahdessa eri stand up –showssa. Ne olivatkin ensimmäinen live-kokemukseni kyseisestä taiteenlajista. Jos ei siis oteta huomioon sitä, että erään ystäväni tarinat vetävät vertoja monelle stand up –koomikolle, mutta ystäväni tarinoiden kuuntelusta ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tarvinnut maksaa, vaan ihan ilmaiseksi olen saanut nauttia ja nauraa.

Nämä kaksi stand up –showta, joita kävin katsomassa poikkesivat toisistaan huomattavasti. Ensimmäisessä esiintyi Niko Kivelä ja toisessa Sami Hedberg, molempia kehuttu Suomen parhaimmistoksi. Omat ennakko-odotukseni menivät kyllä ihan päälaelleen. En osannut odottaa Nikon showsta oikein yhtään mitään ja toisaalta taas Samin shown odotin olevan tosi hauska ja viihdyttävä. Mutta ei se ihan niin mennytkään.

Nikon show oli tosi loistava! Niko laittoi itsensä likoon ja käytti omia heikkouksiaan shown elementteinä ja punaisena lankana. Kaikki tarinat eivät varmasti olleet totta, mutta se ei ainakaan minua häirinnyt. Hienosti ja taitavasti Niko kertoi jutut itsensä kautta eikä nolannut yleisöä, vaikka yleisön joukosta poimikin pari tyyppiä, joiden elämästä uteli muutamia yksityiskohtia. Nikon showssa sai nauraa vedet silmissä koko ajan ja oikein harmitti, että nytkö tämä jo loppui.

Ja sitten oli se Samin ei-niin-loistava esitys... Sami teki juuri päinvastoin kuin Niko. Otti yleisön joukosta paljon ihmisiä silmätikukseen, kyseli heiltä ihan liikaa ja minun mielestä nolasi jotkut ihmiset täysin. Eikä Samin show oikein tuntunut edes alkaneen, kun se jo loppuikin. Nauraa ei paljon tarvinnut eikä yhtään harmittanut, kun esitys loppui. Ei sitä olisi kauempaa jaksanutkaan.

Tuli mieleen se vanha viisaus, että ammattilaisen erottaa siitä, että jokainen esitys vedetään täysillä ja ikään kuin ensimmäistä kertaa. Tämän voisi Samikin muistaa. Nyt taisi Samilla enemmän vaan pyöriä euron kuvat silmissä. Eli vaikka nimeä ja mainetta onkin tullut, ei esitystä silti voi puoliteholla viedä läpi. Kyllä siihen pitää panostaa ja satsata ihan yhtä paljon kuin uran alussa, kun yrittää tehdä itseään tunnetuksi.

Summa summarum: ruusuja Nikolle huikeasta ja hyvinrakennetusta showsta ja risuja Samille heikosta, jopa ala-arvoisesta suorituksesta. Ei ole vaikea valita kumman naurattajan keikalle menen uudemmankin kerran.

2 kommenttia:

  1. Ihan samaa mieltä olen minä. Siinä vieressä istuin.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen Pirjo Heikkilää. Ihan helmi!

    VastaaPoista