Kaikki olemme varmasti olleet tilanteessa, jossa väkijoukko valuu hiljakseen satamaterminaalista putkea pitkin kohti laivaa. Odotettu laivamatka on edessä ja matka etenee tuskallisen hitaasti, välillä jono jopa pysähtyy kokonaan. On ehkä kuuma, kengät puristavat, laukku painaa, ja muutenkin haluaisi jo pian hyttiin tai baariin, mutta matka kohti laivan oviaukkoa etenee etanan lailla. Hetken kuluttua edessäsi on syypää hitaaseen etenemiseen: virallinen valokuvaaja, joka ottaa jokaikisestä laivaan astujasta valokuvan ja yrittää vielä saada ihmiset hymyilemään iloisesti, jotta valokuvasta tulisi onnistunut. Toiset jäävätkin oikein poseeraamaan ”kehyksien” sisään, toiset puolestaan suojaavat kädellä kasvojaan ja yrittävät kaikin elein viestittää valokuvaajalle, että eivät halua tulla kuvatuksi. Silti kuvaaja väkisinkin räppää kuvan. Onhan hänelle varmaan sanottu, että jokaisesta pitää se pahuksen kuva ottaa.
Parempi ratkaisu olisi, että laivaan menevässä putkessa olisi kaksi kaistaa. Toinen niille, jotka haluavat valokuvan itsestään ja toinen puolestaan niille, joita valokuvamuisto ei kiinnosta. Näin kukin voisi itse päättää mateleeko hitaasti sisään saadakseen valokuvan muistoksi vai käveleekö reippaasti laivaan ilman pelkoa pakkovalokuvauksesta. Tämä olisi kuvaajallekin oivallinen ratkaisu. Hän tietäisi, että on turha väkisin yrittää kuvata ketään, kun kaikki hänen kaistallaan olijat ovat vapaaehtoisesti valinneet, että kuva otetaan. Näin tulisi varmasti parempia kuviakin, kun kuvaaja voisi hetken kauemmin keskittyä jokaiseen kuvattavaan. Ja kuvattavatkin ehtisivät paremmin valmistautua kuvaustilanteeseen. Varsinainen win-win tilanne siis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti